Oivaltava ope - innostuva oppija

Niin vain ovat opintoni edenneet siihen pisteeseen, että todistus siintää jo silmissä. Palasin ensimmäiseen blogitekstiini ja erityisesti niihin ajatuksiin, joissa pohdin yksilöllisten polkujen löytämistä ja omia motivaation lähteitäni. Ilokseni voin todeta, että pelkoni siitä, että meidät kaikki ajetaan saman putken läpi riippumatta aiemmasta osaamisestani osoittautuivat vääräksi. Ja tämä yksilön huomiointi mahdollisti sen, että koulutuksen suorittaminen ei ollut vain teemasta toiseen suorittamista. Sisäinen motivaationi heräsi ja innostuin todella pohtimaan ja sisäistämään niitä asioita, jotka koin itselleni uusiksi ja tärkeiksi. Väitänkin, että osaamisten näyttöjen ja hyväksilukujen kautta minulla oli enemmän intoa ja aikaa paneutua niihin asioihin, joissa minulla ei tarvittavaa osaamista vielä ollut ja oppiminen oli paljon syvempää kuin mitä se olisi ollut, jos olisin joutunut tekemään kaikki osiot. Tämän myötä itselleni vahvistui se, että meidän tulee myös omassa oppilaitoksessa...

Lukiessani Gert Hofsteden Kulttuurit ja organisaatiot kirjaa tykästyin hänen tapaansa jaotella kulttuurisia dimensioita. Tämä jaottelu selkeytti itselleni niitä asioita, joita olin jo pohdiskellut erilaisissa yhteyksissä. Tämä jaottelu tuotti itselleni "ahaa"-elämyksiä erityisesti niiltä osin, kun olen jossain opetukseen liittyvässä prosessissa ns. törmännyt seinään ja joutunut ottamaan omalta osaltani muutaman askeleen takaisin päin. Erityisesti ajatteluani laajensi yksilöllisyys vs. kollektiivisuus aspekti ja sen vaikutus esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa. Hofstede määrittää seuraavat viisi kulttuuriulottuvuutta: ·          Valtaetäisyys:  Suurten valtaetäisyyden maissa vallan epätasainen jakautuminen hyväksytään ja auktoriteetteja kunnioitetaan. Matalan valtaetäisyyden kulttuurissa hierarkiatasot ovat matalampia. ·          Yksilöllisyys–kollektiivisuus:   Länsimaissa korosteta...

Arvot ja ihanteet. Kollegani rakastaa tätä aihetta. Hän jaksaa aina haastaa opiskelijamme pohtimaan omia arvojaan. Ovatko ne todella arvoja vai ihanteita? Mietitäänpä esim. rehellisyyttä. Kuinka usein sanotaankaan, että arvo on rehellisyys, mutta kuinka moni meistä on aina rehellinen? Kuinka moni voi sanoa, ettei koskaan valehtele tai kaunistele totuutta? Niinpä. Mitenkäs sitten meidän erilaiset käsitykset ihmisestä. Toinen kuvaa ihmisen fyysisistä lähtökohdista, toinen puolestaan ihannekuvaa, johon haluaa uskoa ja kolmas luettelee kakki mahdolliset ominaisuudet, joilla ihmistä voidaan kuvailla tai luokitella. Katsantokantamme ovat erilaiset. Opettajan tulisikin muistaa, että se oma käsitys omasta itsestä tai ihmisyydestä, ei välttämättä ole lainkaan sama kuin opiskelijan. Mikäli emme tiedosta tai tunnista näitä erilaisia käsityksiä, ajaudumme vääjäämättä sellaiseen tilanteesen, jossa syntyy värrinymmärryksiä ja konfliktin mahdollisuus on olemassa. Opettajan tulisikin työssään pyrk...

Oppimisympäristöteeman viimeisessä osassa pohdiskelimme erilaisia oppimisympäristöjä. Siitä innostuneena lähdin rakentamaan itselleni oman oppimismaiseman, joka on kuvattuna alla olevassa kuvassa. Jo oppijana tässä maisemassa liikkumine ja kehittyminen vaatii erilaisia taitoja. Tarvitaan niin vuorovaikutustaitoja kuin erilaisten digitaalisten välineiden käyttötaitoa. Toisaalta taas esim. verkkototeutuksena nyt käynnissä olevat opettajaopinnot vaativat vahvasti itseohjautuvuutta ja vastuun ottamista omasta tekemisestä. Itselleni tärkeimpiä oppimisympäristöjä tällä hetkellä ovat verkostot, joista  Olympiakomitean valmennusosaamisen verkosto on erityisen tärkeä itselleni. Sitä verkostoa voisin luonnehtia käytännön yhteisöksi (community in practice). Toisaalta lähimpien työkollegoiden kanssa pystyn oppimaan päivittäin ja jaammekin osaamista eri kanavia käyttäen. Kansainvälisistä verkostoista NCDA eli valmentajakouluttajien verkoston kautta taas saa erilaista näkemystä asioihin ja sen k...

Yksilöllisten oppimistarpeiden tunnistaminen  -teema oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa oman oppimisen kannalta. Koen, että tietämykseni erityisesti erilaisista oppimisvaikeuksista on lisääntynyt ja pystyn nyt entistä paremmin kohtaamaan erityistä tukea vaativat opiskelijat. Omassa työssäni pääsen tekemään HOKS-prosesseja sekä toteuttamaan tutkintoon johtavaa koulutusta. Meillä oppilaitoksella ei ole opintojenohjaajaa eikä erityisopettajaa, joten meidän opettajien tulee olla hyvin tietoisia näistä erityiseen tukeen liittyvistä asioista. Toisaalta tämä on välillä haasteellistakin, kun tuntuu, että asiaan liittyvää erityisosaamista ei ole riittävästi. Meille hakeutuvien opiskelijoiden tyypillisimpiä oppimista vaikeuttavia tekijöitä ovat lukivaikeudet, ADHD, sekä mielenterveydelliset haasteet. Tämän vuoksi tutustuinkin näihin tarkemmin yksilötehtävässä, jonka pohjalta rakensin itselleni ja kollegoideni käyttöön näistä huoneentaulut. Pienryhmien webinaariesitykset s...

Kasvatustieteiden perusteiden viimeinen teema käsitteli koulutuspolitiikkaa, koulutuksen historiaa ja nykyisyyttä. Peilattaessa historiaa, päällimmäisenä ajatuksena on itselläni pienen joukon tahtotila luoda koko kansan koulutusjärjestelmä, jota sitten ajan myötä kehitettiin enemmän. Ensin yleisesti ottaen saatiin läpi erilaisia lakiesityksiä ja asetuksia, mutta käytännössä asetusten käytäntöön viemisessä oli niin adaptiivisia kuin teknisiäkin haasteita. Milloin oli muutettava ihmisten käsityksiä koulutuksen kuulumisesta kaikille, erityisesti myös ns. rahvaalle ja kehitysvammaisille. Toisaalta taas uudistusten edessä oli myös teknisiä haasteita, kuten riittämätön kouluverkosto. Oppivelvollisuuslain jälkeen koulutusmahdollisuuksia siis laajennettiin ja kouluja rakennettiin kattavasti Suomeen. Historian saatossa myös muita koulutusmahdollisuuksia laajennettiin. Tästä esimerkkinä mm. Ammattikorkeakoulujen perustaminen 90-luvulla. Toisaalta nykytrendi on päinvastainen, säästöjen myötä on l...