Arvot, asenteet ja puolustusmekanismit vuorovaikutuksen taustalla - itsetuntemusta syventämässä

Arvot ja ihanteet. Kollegani rakastaa tätä aihetta. Hän jaksaa aina haastaa opiskelijamme pohtimaan omia arvojaan. Ovatko ne todella arvoja vai ihanteita? Mietitäänpä esim. rehellisyyttä. Kuinka usein sanotaankaan, että arvo on rehellisyys, mutta kuinka moni meistä on aina rehellinen? Kuinka moni voi sanoa, ettei koskaan valehtele tai kaunistele totuutta? Niinpä.

Mitenkäs sitten meidän erilaiset käsitykset ihmisestä. Toinen kuvaa ihmisen fyysisistä lähtökohdista, toinen puolestaan ihannekuvaa, johon haluaa uskoa ja kolmas luettelee kakki mahdolliset ominaisuudet, joilla ihmistä voidaan kuvailla tai luokitella. Katsantokantamme ovat erilaiset. Opettajan tulisikin muistaa, että se oma käsitys omasta itsestä tai ihmisyydestä, ei välttämättä ole lainkaan sama kuin opiskelijan. Mikäli emme tiedosta tai tunnista näitä erilaisia käsityksiä, ajaudumme vääjäämättä sellaiseen tilanteesen, jossa syntyy värrinymmärryksiä ja konfliktin mahdollisuus on olemassa.

Opettajan tulisikin työssään pyrkiä sanoittamaan niin omia kuin opiskelijoidenkin käsityksiä ja toisaalta lisäämään ymmärrystä erilaisista tulokulmista kaikkien osapuolten välillä. Meidän pitäsi useammin pysähtyä kysymään:

Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit… Tarkoititko… Minä näen asian näin, miten tämä aukeaa sinulle?

Opettajan työ on ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutustyötä. Hyvin itseään tunteva opettaja kohtaa opiskelijat tavalla, joka tehostaa ohjaamista ja tuottaa parempaa oppimista. Opettaja, jonka itsetunto ja -tuntemus ovat kohdallaan, pystyy myös kehittymään itse koko ajan opettajana. Eli opettajan itsetunto ja itsetuntemus tukevat hänen työtään. Kun opettaja ymmärtää itseään, hänellä on myös paremmat taidot kohdata erilaisia ihmisiä ja valmiudet ymmärtää heitä. Itsensä tuntevalla opettajalla on myös paremmat edellytykset auttaa opiskelijoita kehittämään itsensä tuntemista ja vuorovaikutusosaamista. Opettajuus ei ole vain opettamista vaan myös taiteilua esilläolon, tilanteen hallinnan ja kuuntelemisen välillä. (Aarnio 2010, 2-3). 

Mielestäni tämä sama pätee opiskelijoihin eli mitä paremmin opiskelija tuntee itsensä ja vahvuutensa, sitä paremmin hän pystyy säätelemään omaa oppimistaan ja selvityy erilaisista vuorovaikutustilanteista.

Ihmisen puolustusmekanismit, tavat reagoida todelliseen tai kuviteltuun uhkaan elämässä ja vuorovaikutustilanteissa vaikuttavat paljon siihen, millaiseen vuorovaikutukseen ja malleihin olemme ajautuneet tai tottuneet.  Uhan edessä joko hyökätään, paetaan tai jähmetytään. On hyvä tunnistaa itsessään toistuva kaava, jotta pystyy ennakoimaan ja tyynnyttämään mielensä vaikeissa tilanteissa. Opettajan työssä on myös oltava valmis vastaanottamaan opiskelijan turhautuminen ja puolustusmekanismit.

Itse koen, että onnistuneen vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen kehittymisen edellytyksenä on se, että pyrin antamaan keskustelulle aikaa. Pyrin ymmärrykseen ja varmistan, että opiskelijaryhmä oppii prosessin aikana dialogitaitoja, joista tärkeimpinä pidän kuuntelua, kunnioitusta sekä odotusta tai pidättäytymistä liian nopeiden johtopäätösten tekemisestä. Näiden avulla myös opiskelijat pystyvät kehittämään omia taitojaan. Positiivisia ominaisuuksia vuorovaikutuksessa voi mielestäni vahvistaa harjoittelemalla ja keskittymällä tietoisesti eri asioihin ja toisaalta vastaavasti negatiivisia asioita voi samoin vähentää. Eli erilaisissa oppimistehtävissä asetetaan tavoitteeksi tietynlainen vuorovaikutus, jota sitten reflektoidaan. 

Opintojakson annin voisin kiteyttää itselleni seuraavin ohjein:

Tunne itsesi! Tunne opiskelijasi! Kuuntele ja kysy! Ole suopea erilaisille näkemyksille!

Lähteet:

Aarnio, H. 2010. Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin. Teoksessa: Helakorpi, S; Aarnio, H. & Majuri, M. Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin, HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2010, s. 155–178.