Opekoulutuksen loppumetrit häämöttävät
Niin vain ovat opintoni edenneet siihen pisteeseen, että todistus siintää jo silmissä. Palasin ensimmäiseen blogitekstiini ja erityisesti niihin ajatuksiin, joissa pohdin yksilöllisten polkujen löytämistä ja omia motivaation lähteitäni.
Ilokseni voin todeta, että pelkoni siitä, että meidät kaikki ajetaan saman putken läpi riippumatta aiemmasta osaamisestani osoittautuivat vääräksi. Ja tämä yksilön huomiointi mahdollisti sen, että koulutuksen suorittaminen ei ollut vain teemasta toiseen suorittamista. Sisäinen motivaationi heräsi ja innostuin todella pohtimaan ja sisäistämään niitä asioita, jotka koin itselleni uusiksi ja tärkeiksi. Väitänkin, että osaamisten näyttöjen ja hyväksilukujen kautta minulla oli enemmän intoa ja aikaa paneutua niihin asioihin, joissa minulla ei tarvittavaa osaamista vielä ollut ja oppiminen oli paljon syvempää kuin mitä se olisi ollut, jos olisin joutunut tekemään kaikki osiot. Tämän myötä itselleni vahvistui se, että meidän tulee myös omassa oppilaitoksessa entistä vahvemmin uskaltaa luoda entistä yksilöllisempiä prosesseja. Haluammehan kuitenkin, että oppimista tapahtuu ja tärkein asia ei ole se, että saa todistuksen vaan se, että arjessa osaaminen lisääntyy. Toki siinä sivussa on hyödyllistä saada myös kirjallinen dokumentti opiskelusta. Tästä näkökulmasta katsottuna myös reformiuudistus asettaa meille sen suuntaisia tavoitteita.
Isossa kuvassa opettajan opinnot vahvistivat jo olemassa olevia käsityksiäni monestakin asiasta. Opintojen kautta sain lisää teoreettista viitekehystä sille toiminnalle, jota arjessani toteutan. Tästä hyvinä esimekkeinä olivat Oppimisen keskeisten teorioiden jakso sekä monikulttuurisuuden osio. Näistä molemmista olen jo napannut opetukseeni osia. Toisaalta itselleni oli erinttäin hyvä käydä läpi tietosuoja- ja tekijänoikeusasiota. Ehdottomasti eniten minua kuitenkin hyödytti dialogiteema. Sain hyviä työkaluja omaan arkeeni ja olenkin hyödyntänyt opetuksessani teeman antia jo useampaan otteeseen. Myös erityisopetuksen jaksosta jäi paljon konkreettisia toimintatapoja työkalupakkiin.
Toisaalta tämä oli ensimmäinen pidempi verkko-opintokokonaisuus, jonka suoritin. Se antoi paljon ajatuksia siihen, kuinka tulemme toteuttamaan omassa oppilaitoksessa yhä lisääntyviä verkko-opintoja. Uskon, että jatkossa meillä on enemmän verkkojaksoja kontaktiopetuksen rinnalla. Itse koin verkko-opiskelussa kaikkein haasteellisimmaksi sen, että kaikki verkko-opiskelukaverit jäivät hiukan etäisiksi ja tätä kautta kynnys kysyä saattoi ainakin osalla olla korkeampi kuin, jos olisimme tehtäviä tehneet kasvokkain. Itse toki myös hypin ryhmästä toiseen, jotta sain omaa opintojen suorittamista etenemään suunniteltua nopeammin. Oli haastavaa hypätä mukaan lähes vuoden yhdessä olleeseen ryhmään ja pohdinkin, että muuttuiko ryhmän dynamiikka kuinka paljon, kun mukaan hyppäsin. Se miksi valitsin verkkototeutuksen oli oman ajan käyttö. Minua yllättikin hiukan se, kuinka paljon lopulta prosessissa oli ns. pakollisia tiettyyn aikaan sidottuja tehtäviä. Kuvittelin siis opintojen olevan tässä suhteessa joustavampaa kuin mitä ne olivatkaan. Toisaalta on hyvä, että on dead lineja ja tapaamisia, jolloin opiskelun rytmi säilyy. Nyt rakentaessamme omia verkkototeutuksia pohdimmekin seuraavia asioita: Miten saadaan riittävästi vuorovaikutusta osallistujien välille niin, että idea vapaasta tekemisen tahdista säilyy? Millaisia tehtävänantoja voimme antaa, jotta ne jotka haluavat edetä aikataulussa/nopeammin voivat sen tehdä ja eivät esim. jää ilman palautetta, jos pari tai muu ryhmä ei ole yhtä aktiivinen? Kuinka webinaareista saadaan kiinnostavia ja osallistujat osallistumaan aktiivisesti niihin? Mikä webinaarien rooli on? Miten tuemme verkkojaksoilla erilaisia oppijoita? Kuinka opintojen ohjaus toteutetaan? Kuinka toimitaan niiden opiskelijoiden kanssa, joilla on vaikeuksia TVT-taidoissa?
Miten olen sitten opettajana muuttunut prosessin aikana. Käytännön työssä ei varmasti kovin paljon eroa huomaa, mutta oman pääni sisällä minulla on selkeämpi kokonaiskuva oppimisen periaatteista ja viitekehyksistä, sekä asioista, jotka vaikuttavat opiskelijaan tapaan tulkita ja toimia oppijana.
Opettajaksi kasvu on jatkuva prosessi ja nyt onkin hyvä pohtia miettimään, miten tästä jatketaan eteenpäin? Opetus muuttuu reformin myötä ja opettajalta vaaditaan uudenlaisia taitoja. Itse koen, että olen melko pitkällä henkilökohtaisten polkujen rakentamisessa ja oppimisen tukemisessa, mutta haasteellista omassa työssä tulee olemaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja siellä olevien työpaikkaohjaajien ohjeistaminen. Tässä erityisesti minua pohdituttaa arvioinnin tasalaatuisuus ja se, että kuinka saamme opiskelijat ajattelemaan riittävän laajasti eri näkökulmia peilaten. Koen, että tulevaisuudessa olemme entistä enemmän sekä opiskelijan että työpaikkaohjaajan mentoreita. Mihin tartun seuraavaksi, mitä minun tulisi oppia lisää? Luulen, että seuraava askel on syventää erityispedagogiikan osaamista. Toisaalta koen, että nyt on aika hiukan katsoa millaisia osaamistarpeita reformin myötä tulee, jolloin on helpompi jatkaa omaa kehittymistä eteenpäin. Ja on myös aika peilata hetki, miten kolmen ison koulutusprosessin (Johtamisen erikoisammattitutkinto, ICCE valmentajakouluttaja ja ammatillinen opettaja) opit muovaavat omaa opettajuuttani. Näiden tiimoilta kehityksen alla on edelleen esim. kysymisen taito ja dialogitaitojen harjaannuttaminen.
Intoa puhkuen ja taas hiukan osaavampana lähden jatkamaan kehittymistä ihmisenä ja opettajana.
Ilokseni voin todeta, että pelkoni siitä, että meidät kaikki ajetaan saman putken läpi riippumatta aiemmasta osaamisestani osoittautuivat vääräksi. Ja tämä yksilön huomiointi mahdollisti sen, että koulutuksen suorittaminen ei ollut vain teemasta toiseen suorittamista. Sisäinen motivaationi heräsi ja innostuin todella pohtimaan ja sisäistämään niitä asioita, jotka koin itselleni uusiksi ja tärkeiksi. Väitänkin, että osaamisten näyttöjen ja hyväksilukujen kautta minulla oli enemmän intoa ja aikaa paneutua niihin asioihin, joissa minulla ei tarvittavaa osaamista vielä ollut ja oppiminen oli paljon syvempää kuin mitä se olisi ollut, jos olisin joutunut tekemään kaikki osiot. Tämän myötä itselleni vahvistui se, että meidän tulee myös omassa oppilaitoksessa entistä vahvemmin uskaltaa luoda entistä yksilöllisempiä prosesseja. Haluammehan kuitenkin, että oppimista tapahtuu ja tärkein asia ei ole se, että saa todistuksen vaan se, että arjessa osaaminen lisääntyy. Toki siinä sivussa on hyödyllistä saada myös kirjallinen dokumentti opiskelusta. Tästä näkökulmasta katsottuna myös reformiuudistus asettaa meille sen suuntaisia tavoitteita.
Isossa kuvassa opettajan opinnot vahvistivat jo olemassa olevia käsityksiäni monestakin asiasta. Opintojen kautta sain lisää teoreettista viitekehystä sille toiminnalle, jota arjessani toteutan. Tästä hyvinä esimekkeinä olivat Oppimisen keskeisten teorioiden jakso sekä monikulttuurisuuden osio. Näistä molemmista olen jo napannut opetukseeni osia. Toisaalta itselleni oli erinttäin hyvä käydä läpi tietosuoja- ja tekijänoikeusasiota. Ehdottomasti eniten minua kuitenkin hyödytti dialogiteema. Sain hyviä työkaluja omaan arkeeni ja olenkin hyödyntänyt opetuksessani teeman antia jo useampaan otteeseen. Myös erityisopetuksen jaksosta jäi paljon konkreettisia toimintatapoja työkalupakkiin.
Toisaalta tämä oli ensimmäinen pidempi verkko-opintokokonaisuus, jonka suoritin. Se antoi paljon ajatuksia siihen, kuinka tulemme toteuttamaan omassa oppilaitoksessa yhä lisääntyviä verkko-opintoja. Uskon, että jatkossa meillä on enemmän verkkojaksoja kontaktiopetuksen rinnalla. Itse koin verkko-opiskelussa kaikkein haasteellisimmaksi sen, että kaikki verkko-opiskelukaverit jäivät hiukan etäisiksi ja tätä kautta kynnys kysyä saattoi ainakin osalla olla korkeampi kuin, jos olisimme tehtäviä tehneet kasvokkain. Itse toki myös hypin ryhmästä toiseen, jotta sain omaa opintojen suorittamista etenemään suunniteltua nopeammin. Oli haastavaa hypätä mukaan lähes vuoden yhdessä olleeseen ryhmään ja pohdinkin, että muuttuiko ryhmän dynamiikka kuinka paljon, kun mukaan hyppäsin. Se miksi valitsin verkkototeutuksen oli oman ajan käyttö. Minua yllättikin hiukan se, kuinka paljon lopulta prosessissa oli ns. pakollisia tiettyyn aikaan sidottuja tehtäviä. Kuvittelin siis opintojen olevan tässä suhteessa joustavampaa kuin mitä ne olivatkaan. Toisaalta on hyvä, että on dead lineja ja tapaamisia, jolloin opiskelun rytmi säilyy. Nyt rakentaessamme omia verkkototeutuksia pohdimmekin seuraavia asioita: Miten saadaan riittävästi vuorovaikutusta osallistujien välille niin, että idea vapaasta tekemisen tahdista säilyy? Millaisia tehtävänantoja voimme antaa, jotta ne jotka haluavat edetä aikataulussa/nopeammin voivat sen tehdä ja eivät esim. jää ilman palautetta, jos pari tai muu ryhmä ei ole yhtä aktiivinen? Kuinka webinaareista saadaan kiinnostavia ja osallistujat osallistumaan aktiivisesti niihin? Mikä webinaarien rooli on? Miten tuemme verkkojaksoilla erilaisia oppijoita? Kuinka opintojen ohjaus toteutetaan? Kuinka toimitaan niiden opiskelijoiden kanssa, joilla on vaikeuksia TVT-taidoissa?
Miten olen sitten opettajana muuttunut prosessin aikana. Käytännön työssä ei varmasti kovin paljon eroa huomaa, mutta oman pääni sisällä minulla on selkeämpi kokonaiskuva oppimisen periaatteista ja viitekehyksistä, sekä asioista, jotka vaikuttavat opiskelijaan tapaan tulkita ja toimia oppijana.
Opettajaksi kasvu on jatkuva prosessi ja nyt onkin hyvä pohtia miettimään, miten tästä jatketaan eteenpäin? Opetus muuttuu reformin myötä ja opettajalta vaaditaan uudenlaisia taitoja. Itse koen, että olen melko pitkällä henkilökohtaisten polkujen rakentamisessa ja oppimisen tukemisessa, mutta haasteellista omassa työssä tulee olemaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja siellä olevien työpaikkaohjaajien ohjeistaminen. Tässä erityisesti minua pohdituttaa arvioinnin tasalaatuisuus ja se, että kuinka saamme opiskelijat ajattelemaan riittävän laajasti eri näkökulmia peilaten. Koen, että tulevaisuudessa olemme entistä enemmän sekä opiskelijan että työpaikkaohjaajan mentoreita. Mihin tartun seuraavaksi, mitä minun tulisi oppia lisää? Luulen, että seuraava askel on syventää erityispedagogiikan osaamista. Toisaalta koen, että nyt on aika hiukan katsoa millaisia osaamistarpeita reformin myötä tulee, jolloin on helpompi jatkaa omaa kehittymistä eteenpäin. Ja on myös aika peilata hetki, miten kolmen ison koulutusprosessin (Johtamisen erikoisammattitutkinto, ICCE valmentajakouluttaja ja ammatillinen opettaja) opit muovaavat omaa opettajuuttani. Näiden tiimoilta kehityksen alla on edelleen esim. kysymisen taito ja dialogitaitojen harjaannuttaminen.
Intoa puhkuen ja taas hiukan osaavampana lähden jatkamaan kehittymistä ihmisenä ja opettajana.
Kommentit
Lähetä kommentti