Monikulttuurisuus ja Hofsteden kulttuuriset dimensiot

Lukiessani Gert Hofsteden Kulttuurit ja organisaatiot kirjaa tykästyin hänen tapaansa jaotella kulttuurisia dimensioita. Tämä jaottelu selkeytti itselleni niitä asioita, joita olin jo pohdiskellut erilaisissa yhteyksissä. Tämä jaottelu tuotti itselleni "ahaa"-elämyksiä erityisesti niiltä osin, kun olen jossain opetukseen liittyvässä prosessissa ns. törmännyt seinään ja joutunut ottamaan omalta osaltani muutaman askeleen takaisin päin. Erityisesti ajatteluani laajensi yksilöllisyys vs. kollektiivisuus aspekti ja sen vaikutus esimerkiksi ryhmäkeskusteluissa.

Hofstede määrittää seuraavat viisi kulttuuriulottuvuutta:

·        Valtaetäisyys: Suurten valtaetäisyyden maissa vallan epätasainen jakautuminen hyväksytään ja auktoriteetteja kunnioitetaan. Matalan valtaetäisyyden kulttuurissa hierarkiatasot ovat matalampia.

·        Yksilöllisyys–kollektiivisuus:  Länsimaissa korostetaan usein yksilöllisyyttä, kuten henkilökohtaista vapautta sekä vastuuta omasta itsestään. Kollektiivisuutta korostavissa kulttuureissa ihmiset ovat vahvasti jonkin ryhmän jäseniä.

·        Epävarmuuden välttämistarve:  Epävarmuutta välttävissä kulttuureissa korostetaan mm. sääntöjä, virallisuutta ja sitoutumista. Ihmiset näyttävät tunteensa sekä kommunikoivat aktiivisesti ja ilmeikkäästi. Epävarmuutta sietävissä kulttuureissa ihmiset ovat hillitympiä, epävirallisia ja tulevaisuuteen suuntaavampia.

·        Maskuliinisuus–feminiinisyys: Maskuliinisissa kulttuureissa arvostetaan esimerkiksi kilpailua, menestystä ja rahaa. Feminiiniset kulttuurit korostavat ihmisläheisyyttä ja herkkyyttä. Sukupuolten erot sekä roolit ovat feminiinisissä kulttuureissa hämärtyneet.

·        Pitkäjännitteisyys-lyhytjännitteisyys  - Pitkäjännitteisissä kulttuureissa korostuu sinnikkyys ja säästäväisyys. Lyhytjännitteiset kulttuurit pyrkivät saamaan tuloksia aikaan nopeammin.

Näihin eroihin olen törmännyt niin eri maiden kulttuureista tulevien kanssa toimiessani kuin myös suomalaisten kanssa toimiessani. Esimerkiksi urheilun parissa on selkeästi havaittavissa erilaisia toimintakulttuureita ja esimerkiksi valmentajan ja urheilijan välillä oleva valtaetäisyys vaihtelee lajeittain. Myös kollektiivisuus voi olla huomattavsti vahvempaa joukkuelajeissa kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Toki aina on kyse yksilöistä, joten yleistyksien kanssa täytyy olla varuillaan. 

Nämä eri dimensiot on hyvä pitää mielessä erityisesti silloin, kun halutaan muuttaa olemassa olevaa toimintamallia eri suuntaan. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa esim. opetusmenetelmien muuttaminen behavioristisesta ja opettajalähtöisestä opettamisesta, oppilaskeskeiseen ja oppijan vastuuta korostavaan oppimiseen. Kulttuuristen dimensioiden mahdollisesti aiheuttama ristiriita voi vaikeuttaa muutosprosessia, jos siinä edetään liian nopeasti. Mitä tahansa toimintakulttuuria muutettaessa pitää olla kärsivällinen ja antaa aikaa muutokselle.

Yksilön näkökulmasta nykyinen oppilaskeskeinen lähestymistapa oppimiseen ja henkilökohtaisten oppimispolkujen rakentaminen mahdollistaa mielestäni hyvin eri kulttuuritaustojen huomioimisen. Opettajana minusta monikulttuurisuuteen liittyvät tekijät ovat osa oppijan persoonaa ja oppimisen tukemiseen luodaan mallit kunkin tarpeista lähtien. Samat kohtaamisen ja kunnioituksen lainalaisuudet ovat voimassa kaikkien kanssa toimiessa. Dialogisuus, empaattisuus, halu yhteisen ymmärryksen rakentamiseen, erilaisuuden kunnioittaminen,  valintojen perustelu ja selittäminen sekä askel askeleelta eteneminen ovat niitä tekijöitä, joilla saadaan onnistunut oppimisprosessi aikaiseksi.

Lähteitä:

Hofstede, G. (1993). Kulttuurit ja organisaatiot – Mielen ohjelmointi. Helsinki: WSOY.

Hofstede Centre https://geert-hofstede.com/national-culture.html

Hofsteden kulttuurien välisen vertailun työväline https://geert-hofstede.com/countries.html