Ihmiskäsityksiä ihmettelemässä
Biologinen, humanistinen, kristillinen tai uskonnollinen, Freudilainen, eksistentialistinen, Marxilainen, behavioristinen sekä differentiaalipsykologinen ihmiskäsitys ovat kaikki oman aikakautensa ja tutkijoiden tai filosofien näkemyksiä ihmisen olemuksesta. Näissä on tunnistettavissa samankaltaisuuksia ja selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Jollain tapaa jokaisessa ihmiskäsityksessä on asioita, joita voisin poimia nykypäivään ja tähän meitä ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin.
Oma ihmiskäsitykseni on muuttunut matkan varrella, kun oma tietopohja, kokemukset ja toimintakulttuuri ovat muuttuneet. Nykyisin en enää siinä määrin usko keppi/porkkana ajatukseen (behavioristinen ihmiskäsitys) oppimisessa kuin aiemmin. Tällaiseen ulkoiseen motivaatioon perustuva ajatus ei mielestäni enää ole se paras mahdollinen tapa käsitellä ihmistä oppijana, vaan uskon enemmän humanistiseen tapaan lähestyä ihmistä oppijana. Tällöin ihminen nähdään vapaana, itseohjautuvana ja tavoitteellisesti toimivana. Toisaalta beahvioristisen ihmiskäsityksen idealistinen ajatus siitä, että kenet tahansa voidaan kehittää miksi tahansa, kiehtoo. Aika usein tunnistan ihmisten puheista ajatusta siitä, että et voi olla hyvä musiikissa tai matematiikassa, kun meidän suvussa ei ole matikkapäätä tai sävelkorvaa eli tässä törmätään biologiseen ja differentiaalipsykologiseen ihmiskäsitykseen ja ajatukseen siitä, että perintötekijät määrittävät sen, kuinka paljon ihminen voi oppia tai kuinka älykäs hän on. Differentiaalipsykologisessa näkemyksessä kuitenkin koetaan ihminen ainukertaisena ja ainutlaatuisena. Tämän ajatuksen kautta pidän tämän ihmiskäsityksen tavasta nähdä oppijat yksilöinä. Kaikille tulisi luoda oikeantasoiset, omaa oppimista tukevat opetusmenetelmät ja tavat toimia. Eksistentialistinen ihmiskäsitys näkee yksilön vapaana ja itsellisenä. Eksistentialisuudesta nostaisin omaan ihmiskäsitykseeni ajatuksen itsearvioinnista.
Uskon myös, että pohjimmiltaan ihminen hakee mielihyvää niistä asioista, joita hän tekee. Tämä mielihyvän hakeminen tulee esiin niin Freudilaisessa kuin behavioristisessakin ihmiskäsityksessäkin. Haluan myös uskoa siihen, että ihmisellä on tahto hyvyyteen sekä kristillisen näkemyksen kautta tuleva ajatus tasa-arvoisuudesta, lähimmäisen rakkaudesta, pitkämielisyydestä ja ystävällisyydestä on minulle osa ihmisluontoa.
Oma tämänhetkinen ihmiskäsitykseni on eniten sekoitus humanistisesta, kristillisestä ja differentiaalipsykologisesta ihmiskäsityksestä. Kuvaan olen koittanut tiivistäen nostaa ne asiat, jotka kuvaavat ihmiskäsitystäni.
Oma ihmiskäsitykseni on muuttunut matkan varrella, kun oma tietopohja, kokemukset ja toimintakulttuuri ovat muuttuneet. Nykyisin en enää siinä määrin usko keppi/porkkana ajatukseen (behavioristinen ihmiskäsitys) oppimisessa kuin aiemmin. Tällaiseen ulkoiseen motivaatioon perustuva ajatus ei mielestäni enää ole se paras mahdollinen tapa käsitellä ihmistä oppijana, vaan uskon enemmän humanistiseen tapaan lähestyä ihmistä oppijana. Tällöin ihminen nähdään vapaana, itseohjautuvana ja tavoitteellisesti toimivana. Toisaalta beahvioristisen ihmiskäsityksen idealistinen ajatus siitä, että kenet tahansa voidaan kehittää miksi tahansa, kiehtoo. Aika usein tunnistan ihmisten puheista ajatusta siitä, että et voi olla hyvä musiikissa tai matematiikassa, kun meidän suvussa ei ole matikkapäätä tai sävelkorvaa eli tässä törmätään biologiseen ja differentiaalipsykologiseen ihmiskäsitykseen ja ajatukseen siitä, että perintötekijät määrittävät sen, kuinka paljon ihminen voi oppia tai kuinka älykäs hän on. Differentiaalipsykologisessa näkemyksessä kuitenkin koetaan ihminen ainukertaisena ja ainutlaatuisena. Tämän ajatuksen kautta pidän tämän ihmiskäsityksen tavasta nähdä oppijat yksilöinä. Kaikille tulisi luoda oikeantasoiset, omaa oppimista tukevat opetusmenetelmät ja tavat toimia. Eksistentialistinen ihmiskäsitys näkee yksilön vapaana ja itsellisenä. Eksistentialisuudesta nostaisin omaan ihmiskäsitykseeni ajatuksen itsearvioinnista.
Uskon myös, että pohjimmiltaan ihminen hakee mielihyvää niistä asioista, joita hän tekee. Tämä mielihyvän hakeminen tulee esiin niin Freudilaisessa kuin behavioristisessakin ihmiskäsityksessäkin. Haluan myös uskoa siihen, että ihmisellä on tahto hyvyyteen sekä kristillisen näkemyksen kautta tuleva ajatus tasa-arvoisuudesta, lähimmäisen rakkaudesta, pitkämielisyydestä ja ystävällisyydestä on minulle osa ihmisluontoa.
Oma tämänhetkinen ihmiskäsitykseni on eniten sekoitus humanistisesta, kristillisestä ja differentiaalipsykologisesta ihmiskäsityksestä. Kuvaan olen koittanut tiivistäen nostaa ne asiat, jotka kuvaavat ihmiskäsitystäni.
Kommentit
Lähetä kommentti