Kasvatustieteiden käsiteviidakko - oppimisen keskeiset teoriat

Tämä koulutuksen jakso oli mielenkiintoinen ja palautti mieleeni jo aiemmin opittuja asioita, sekä syvensi tietämystäni erityisesti metakognitito -termin osalta. Jäin pohtimaan kuinka tämä jakso hyödytti itseäni omassa käytännön työssäni. Termistö tuli tutuksi ja tietty perusteoriapohja on hyvä olla, ymmärrys siitä miten esim. oppimiskäsitykset ovat muuttuneet tai mihin ajatuksiin ne perustuvat. Toisaalta muuttuuko tämän pohjalta jokin työssäni? Perusteet tavallemme toimia ovat selkeät ja ne perustuvat vahvasti sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Meillä on koko opistolla yhteinen suunta oppimiseen, jota olemme kuvanneet lyhyellä videolla. Toki  riippuen ryhmästä toimintatavat sekä painotukset hiukan vaihtelevat. Tämän osalta jakso ei tuonut muutosta ajatteluuni oppimisesta. Se mitä terävöitämme ja mihin kiinnitämme jatkossa enemmän huomiota, ovat valmentajien metakognitiiviset taidot ja niiden kehittäminen. Lähdimme jo kollegoiden kanssa pohtimaan metakognitiivisten taitojen kehittymisen tukemista omissa koulutuksissamme. Kuinka näitä taitoja kehitetään ja miten pystymme kohtamaan eri tasoiset oppijat tässä suhteessa. Millaista tukea me kouluttajina annamme ja millaisia työkaluja rakennamme? Näihin kysymyksiin ei vielä ole tarkkoja vastauksia, mutta yhtenä käytännön esimerkkinä on uuteen moduulikoulutukseemme tuleva oppimaan oppimisen osuus, josta valmentajat aloittavat, ennen oman polkunsa rakentamista.

Oman ammatillisen kasvun jäsentäminen oli haastavaa, mutta mielekästä. Omaa polkua on tullut peilattua erilaisista ikkunoista. Valmentajuuden kehittymisen, kouluttajana kehittymisen ja johtajana kehittymisen kautta. Näissä peilauksissa ei ole omaa muutosta peilattu mihinkään teoreettiseen viitekehykseen ja nyt tämä olikin mielenkiintoisin anti. Pohtia hiukan kuin ulkopuolelta, miten minun polkuni voitaisiin nähdä teorian valossa. Tämänkaltainen tehtävä voisi olla käyttökelpoinen myös esimerkiksi valmentajan erikoisammattitutkinnolla. Esimerkiksi transformatiiviset oppimissyklit (ks. kuva) ja niiden käyttäminen oman oppimisen ja osaamisen peilaamiseen voisivat toimia valmennuksen viitekehyksessä.

Kuva: Transformatiiviset oppimissyklit (Ruohotie 2010, teoksessa Eteläpelto & Onnismaa: Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Vantaa: Hansa Print Oy)

Mitä muuta jäi opintojaksosta käteen kuin metakognitiivisten taitojen tarkempi huomioiminen? Ainakin se, että vaikeisiin termeihin tutustuminen vie aikaa ja on erityisen tärkeää antaa riittävästi aikaa tehtävien suorittamiselle. Nyt oppimisen kannalta ainakin itselleni syntyi liiallinen ahdistus ja jossain määrin myös kapinamieliala, kun tehtävien ajallaan suorittaminen tuntui mahdottomuudelta. No, tässä jouduimme varmasti käyttämään oppimisstartegioita ja erilaisia lukutekniikoita, koska kaiken kirjallisuuden läpikäyminen oli mahdottomuus. Meille tuotiin esiin, että tämä osio on kaikkein laajin ja tärkein osio näissä kasvatustieteiden opinnoissa ja silti se vähän rykäistiin kiireellä. Eikö silloin koulutuksen suunnittelussa pitäisi huomioida tämä ja antaa aikaa perehtymiselle? Toisaalta pohdin, että jos itse käytän joskus verkkotenttiä, niin voisin rakentaa sen hiukan toisin, eli mikäli alun alkujaan ei ole tarkoitetttu, että kaikki vastaavat kaikkiin kysymyksiin, niin miksi silloin ei anneta opiskelijalle autonomiaa valita tehtäviä, joihin hän vastaa? Itse antaisin valinnan mahdollisuuden ja ohjaisin esimerkiksi valitsemaan vähintään yhden sellaisen kysymyksen, joka käsittelee niitä asioita, joita ei ole referoinut. Mielestäni myös jokaisen on tärkeää saada tehtävästä henkilökohtainen palaute. Nyt jää arvailujen varaan onko oma arvio ollut lähelläkään todellista käsitystä osaamisesta. Tätä pohdin erityisesti eilisen jälkeen, kun kuuntelin jälleen kerran Pekka Peuran esitystä matematiikan opetuksen yksilöllistämisestä. Peura näytti esityksessään alla olevan kuvan, joka kuvaa kuinka todellinen tietämys ja käsitys omasta tietämyksestä kasvavat tietotaidon kasvaessa. 

Yhteenvetona ja opettajan ohjenuorana tästä jaksosta:

1. Muista huomioida millä tasolla opiskelijoiden metakognitiiviset taidot ovat ja suunnittele opetusmenetelmät sen suuntaisesti!

2. Varaa riittävästi aikaa vaikeiden asioiden omaksumiselle!

3. Anna opiskelijalle valinnan mahdollisuus, jos ei ole pakottavaa tarvetta määrätä mitä hän tekee!

4. Muista tukea ja antaa yksilöille yksilöllistä palautetta!

5. Vaikeita termejä tärkeämpää on oppiminen ja asioiden näkyminen käytännön työssä. Muista puhua selkokielellä!