Eri ikäisten opettaminen - mennäänkö samalla mallilla kaikkien kanssa?

Oppiminen eri kehitysvaiheissa moduuli rakentui eri ikäkausien oppimisen ja kehitysvaiheiden ympärille. Työstimme kukin yhtä ikävaihetta ja asiantuntijaryhmissä loimme oppimisen teesejä eri ikävaiheisiin. Yhteenvetowebinaarissa kävimme nämä teesit läpi ja jäin pohtimaan mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia eri ikävaiheiden opettamisessa on. Tarkastelemamme ikävaiheet olivat lapsuus (0-12 v), nuoruus (12-20v), aikuisuus (20-65v) ja vanhuus (60/65v-).

Itse peilaan tässä teemaa vahvasti aikuisoppijan ja aikuisten oppimisen näkökulmasta. Olin mukana valmentajakouluttajien kansainvälisessä koulutuksessa (Coach Developer Academy) Tokiossa vuoden mittaisessa prosessissa, jossa oppimista ja erityisesti aikuisten oppimista pohdittiin paljon opettamisen näkökulmasta. Kouluttajamme Penny Chrisfield lanseerasi meille LEARNS-periaatteet, jotka kiteyttävät mielestäni hienosti aikuisoppimisen ydinkohdat. Näitä periaatteita noudattamalla uskon, että koulutuskokonaisuuksista saadaan yksilöitä palvelevia, mielekkäitä ja mahdollistetaan pysyvä oppiminen, sekä yksilölliset oppimispolut. Käyn seuraavassa lyhyesti nuo periaatteet läpi ja sitten peilaan siitä viitekehyksestä opettamista niin lapsuus, nuoruus kuin vanhuusvaiheeseen.

L= oppijakeskeisyys (learner-centered)

Ihmiset oppivat eri tavoin ja he oppivat parhaiten omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Oppijakeskeinen koulutustapa huomioi erilaiset oppimiskanavat (esim. visuaalinen, kinesteettinen ja auditiivinen) ja varmistaa, että koulutuksessa käytetään kaikkia. Oppijakeskeisessä tavassa tarkkaillaan myös kuinka oppijat lähestyvät oppimista (toimija, pohdiskelija, teoreetikko, käytännön toteuttaja) ja mietitään, millaisia strategioita he tarvitsevat oppiakseen parhaiten. Ihmiset oppivat parhaiten, kun tietoa rakennetaan heidän aikaisempien kokemusten, taitojen ja tietojen päälle.

E=ilmapiiri (environment)

Ilmapiiri on yksi kriittisimmistä tekijöistä koulutuksen onnistumisen kannalta. Ihmiset oppivat parhaiten kannustavassa ja positiivisessa ympäristössä, jossa virheet ovat sallittuja ja koetaan oppimistilanteina. Pienryhmätoiminta tukee turvallista ilmapiiriä, joka mahdollistaa runsaasti kommunikointia. Ilmapiirin luomista kannattaa suunnitella huolella (mm. luentotilan tuolien asettelut, mahdolliset seinillä olevat kuvitukset, taustamusiikki jne. ja psyykkinen ilmapiiri). Ihmiset eivät opi, mikäli ovat tylsistyneitä tai ovat vastaavasti liikaa omalla epämukavuusalueella. Toisaalta oppimista ei tapahdu, mikäli koulutettava ei joudu haastamaan omaa ajatteluaan. Koulutuksen alussa koulutettavat tulisi saada tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi, jotta he uskaltavat osallistua ja olla aktiivisia keskustelijoita, kokeilijoita ja pohtijoita.

A=aktiiviset oppijat (actively involved)

Tutkimuksissa on osoitettu, että mitä aktiivisemmin oppijat ovat mukana oppimisprosessissa, sitä paremmin he oppivat. He voivat oppia kouluttajan lisäksi muilta koulutettavilta ja yhdessä heidän kanssaan. Tämä vuoksi on tärkeää kannustaa osallistujia vuorovaikutteisuuteen niin osallistujien kesken kuin kouluttajan suuntaan. Kouluttajan tulee kytkeä keskustelut tavoitteeseen ja selittää koulutettaville mitä heidän halutaan saavuttavan. Kouluttajan tulee myös reflektoida, kuinka tämä onnistuu. Yhteistoiminnallisen oppimistuokion jälkeen varmistetaan oppiminen ja nostetaan esiin ydinasiat. Useat koulutettavat oppivat parhaiten harjoittelemalla taitoja.

R=reflektointi (reflection)

Reflektointi on oleellinen osa oppimisprosessia. Toiset ihmiset ovat luonnostaan parempia reflektoimaan kuin toiset, mutta se on taito, jota voi harjoittelemalla oppia. Reflektointi on:

• astumista sivuun ja pysähtymistä peilaamaan, kuuntelemaan ja tietoisesti ajattelemaan jotain asiaa
• auttaa havainnoimaan asioita, joita et ole ehkä huomannut
• auttaa ymmärtämään tekemisiä ja tuntemuksia, sekä nostamaan esiin vahvuuksia ja heikkouksia
• on keskiössä jatkuvan oppimisen prosessissa

Koulutuksissa osallistujia tulee kannustaa itsereflektointiin ja kouluttajan kannattaa käyttää erilaisia keinoja esim. uusien asioiden linkittämiseen koulutettavan omiin kokemuksiin. Näitä ovat mm. parikeskustelut, reflektointikysymykset jne. Kouluttajan tulee huolehtia, että oppijoita rohkaistaan oppimaan niistä asioista, joita he tekevät hyvin, mutta myös niistä asioista, joissa eivät vielä ole niin hyviä. Kouluttajan tehtävä on myös säästää aikaa reflektoinnille.

N=uusi tieto (new knowledge)

Uutta tietoa rakennettaessa on tärkeää, että se rakentuu vanhan tiedon ja taitojen päälle. Joko ennen koulutustilannetta tai koulutustilanteessa tulee selvittää, mitä koulutettavat jo tietävät asiasta ja pohjata uuden tiedot tuominen tälle. Mitä paremmin uusi tietoaines pystytään linkittämään koulutettavan toimintaympäristöön, sitä paremmat edellytykset on sille, että koulutettava kokee tiedon merkitykselliseksi ja alkaa hyödyntää sitä käytännön työssään koulutuksen jälkeen. Mikäli koulutettava ryhmä on hyvin heterogeeninen, tässä vaiheessa on hyvä miettiä esim. ryhmittelyjä. Kouluttajan tulee vähintäänkin reflektointivaiheessa pyytää koulutettavaa peilaamaan uutta asiaa omaan toimintaympäristöönsä ja miettimään, miten hän voi soveltaa oppimaansa käytännössä.

S=haastaminen (stretch)

Ihmiset eivät opi, mikäli ovat tylsistyneitä tai liian epämukavuusalueella. Toisaalta mukavuusalueella oleminenkaan ei kehitä. Oppimista tapahtuu, kun koulutettava joutuu haastamaan ajatteluaan, toimintaansa ja tapojansa.

LEARNS periaatteet toimivat mielestäni hyvin myös muissa ikäryhmissä, koska periaatteiden lähtökohtana on oppija ja hänen lähtökohtansa, jolloin huomioidaan mm. ikä ja sen tuomat erityispiirteet. Niin akuinen, nuori, vanhus kuin lapsikin tarvitsevat opetusta, joka lähtee heidän lähtökohdistaan ja ilmapiirin, jossa on niin henkisesti kuin fyysisestikin turvallista oppia.  Vanhuksilla korostuneessa asemassa ovat mm. esteettömyys tai selkeät materiaalit (esim. tekstien koko) ja lapsilla puolestaan tarvitaan enemmän huomiota vaaratekijöiden minimoimiseen, kun oma käsitys ja havainnointikyky ei ole vielä riittävän kehittynyt. Nuorille puolestaan on tärkeää aikuisen suunnasta luotuna kunniottava ilmapiiri ja nuoren arvostaminen. Monet näistä tekijöistä ovat toki kaikkia ikäryhmiä palvelevia. Kaikki meistä kaipaavat positiivista palautetta ja kannustusta, jotta uskallamme yrittää ja tehdä virheitä. Toisaalta tarvitsemme haasteita ja onnistumisen kokemuksia. jotta pätevyyden tunne kasvaa ja samalla sisäinen motivaatio oppimiselle lisääntyy. A-kirjain eli aktiiviset oppijat sopii myös mielestäni jokaiseen ikäryhmään. Aktiivisuus vain muuttaa muotoaan. Lapsilla pitäisi olla paljon tekemisellä oppimista, ihmettelyä, tutkimista ja oivaltamista. Nuoret pystyvät jo rakentamaan ja toteuttamaan laajempia ja eri tyyppisiä oppimisprosesseja, aikuisten maailma on lähes rajaton tapojen suhteen ja vanhuksilla kannattaa muistaa heidän erilainen oppimistaustansa. Kouluttajalta vaaditaan siis sukupolviosaamista.

Reflektointi on ehkä kaikkein eniten taitoa vaativa asia ja vaatii kaikilta ikäryhmiltä opettelua. Toisaalta ainakin kouluikäiset lapset pystyvät jo tunnistamaan asioita, joissa ovat onnistuneet ja, jotka ovat menneet hyvin. Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on vielä haasteellista varhaislapsuudessa. Eli mitä enemmän ikää tulee, sitä syvempään reflektioon on mahdollisuus. Nuoria ja aikuisia on hyvä haastaa tarkastelemaan  omaa tekemistään erilaisista viitekehyksistä tai ikkunoista. Näin pystytään laajentamaan heidän käsityksiään ja etenkin nuorten välillä hyvinkin musta-valkoiseen käsitykseen asioista, saadaan tuotua harmaan sävyjä. Uutta tietoa lisättäessä lapsilla ei voida käytää kovin monimutkaisia termejä tai vaikkapa luettavia tekstejä ennen kuin he osaavat lukea ja kirjoittaa. Lapsilla korostuukin enemmän opettajajohtoinen tiedon lisääminen ja tiedon tuominen käytännön tekemiseen, kun aikuisiällä voidaan antaa vastuuta oppijalle itselleen esim. teoriatietoon tutustuttaessa. S eli haastaminen puolestaan toimii kaikilla ikäryhmillä. Pienet lapset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat oppia uutta ja haastavat itseään, mikäli aikuiset antavat siihen mahdollisuuden. Iän karttuessa hakeudumme yhä enemmön mukavuusalueelle ja kouluttajan onkin aktiivisesti haastettava oppijoita oppimisen varmistamiseksi. 

Nuorten opettajan teesitaulusta poimisin läsnäolon merkityksen. Opettajan roolissa sinun tulee olla aidosti paikalla ja kuunnella sekä aistiä ryhmää. Kunnioittaa jokaista yksilöä. Aito läsnäolo lapsuusvaiheessa on pitkälti myös yhdessä tekemistä, esim. tarinoiden lukemista. Vanhuusikäryhmän työssä korostui ajan antaminen ja toistojen merkitys. Nämä teesit pitävät mielestäni paikkansa myös muissa ikäryhmissä. Aina tarvitaan harjoittelua, jotta oppiminen aiheuttaa muutosta tekemiseen tai ajatteluun. Lisäksi usein kiirehdimme liiankin nopeasti asioissa eteenpäin, emmekä anna aikaa oppimisprosessille. Se on vähän kuin muuraisimme talon perustuksia liian nopeasti, jolloin perustasta tulee hutera ja joudumme myöhemmin paikkaamaan kiirehtimistä.  

Itse opin tässä teemassa parhaiten rakentamalla aikajanoja. Alla olevaan kuvaan olen koonnut itselleni ne tärkeimmät asiat, jotka tulisi huomioida opettaessa eri ikäisiä. Oppimisen kannalta tässä teemassa haastavinta oli mukautua siihen, että emme tehneetkään tehtävää oman pienryhmän kanssa, vaan uuden asiantuntijarymän kanssa. Verkko-oppimisessa usein ei saada rakennettua samanlaista luottamuksen ilmapiiriä kuin kontaktiopetuksessa. Erityisen haastavaa itselle on se, että et näe toisen reaktioita ja kehon kieltä.  Koen, että verkko-opinnoissa ryhmän muutoksilla voidaan mennä todella helposti epämukavuusalueelle, jopa joissain kohdin liikaakin, jolloin oppiminen ei ole mahdollista täysipainoisesti. Tämä kokemus pitää muistaa, jos ja kun verkko-opintoihin liittyy muutakin kuin omatoimista työskentelyä.

Kuva: Oma huoneentauluni eri ikäisten opettamisesta

Lähteet ikäkausityöskentelyssä olivat:
Nurmi, J.E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2006. Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki: WSOY.
Dunderfelt, T. 2011. Elämänkaaripsykologia. Lapsen kasvusta yksilön henkiseen kehitykseen. Helsinki: WSOYpro Oy.

Muu materiaali:
NCDA-kouluttajakoulutus LEARNS-materiaali, Penny Chrisfield Apollinaire Consultancy Ltd